Oma rajallisuus saa taas mielen maahan ja olo on kuin lapsella jonka karkkipäivä on peruttu, ehkä tai sitten ei...
Ja ajatella sitten vielä järkevästi. Minä ajattelen sydämellä ja olisin valmis hypäämään suoraan remontin keskelle ja mieheni ajattelee järkevästi ja käytännöllisesti. Minä näen kokemuksen, elämyksen, haasteen, olisin valmis oppimaan...Mutta.
Yksi unelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti