sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Elettiin kuin viimeistä päivää

Ensimmäinen puolisko tätä vuotta siis täynnä. Toiselle puoliskolle vaihdettiin vauhdikkaasti kun saimme serkkuni perheineen kylään. Voitte kuvitella, että pientä vipinää riitti kun viisi pikkuserkusta juoksenteli aikuisten seuratessa sivusta. Ihan ihanaa <3 Näillä helteillä patiokin pääsi kunnolla käyttöön ja jo tässä pääsi haikailemaan vähän isompaa terassipöytääkin. Kävinkin hivelemässä piharakennuksen ovea, joka odottaa paikoiltaan nostajaa ja pukkeja alleen...


Nautiskeltiin suklailla oikein kutkulleen! Alla oleva valkea tarjotin näkyy huonosti, mutta kaipailisin jotain kivaa ideaa, jolla voisin sitä tekstaamalla vähän tuunata, -Jos löytyisi joku ihana ajatus, laittaisitko tulemaan:)

UNELMA....
Ja niitähän pitää olla! Olen aina ihastellut vanhoja taloja ja kotimmekin on yksi unelmistani. Olen päässyt muokkaamaan pienillä jutuillä tätä oman näköiseksi. Kuitenkin suurin osa on kunnostettu valmiiksi, eikä jo valmista ja suhteellisen uutta ole järkeä käydä purkamaan, joskin sitäkin on tapahtunut...

  Suurena HAAVEENA siis löytää oma oikeasti vanha ja vaatimaton talo, jota kukaan ei vielä ole ennättänyt saneerata. Näitä tuntuu olevan hyvin vähän yleisesti kaupan tai sit siirrymme jo pitkälle yli Savonlinnan rajojen. Olemme mieheni kanssa etsiskelleet "summamutikassa" ympäriajellen kauniita vanhoja asumattomia taloja ja kyselleetkin tuttavapiirit läpi.

Välillä pysähdyn hetkeksi ja mietin pitkään olisiko askel liian suuri, olisiko meistä edes siihen pienten lasten kanssa? Niin kovasti toivoen, että olisin edes lukenut itseni rakentajaksi, jotta tietäisin jotain...

Katselimme tänään erittäin vaatimatonta, mutta mielestäni äärettömän kaunista pihapiiriä räihnäisine rakennuksineen. Suututin tärkeän ihmisenkin kertomalla ja inttämällä, että se on mahdollista! Ja jälleen puntaroin pitkään...

Itseni tuntien tiedän, että joskus haluan kokea sen kaiken elämisen hankaluuden remonttien keskellä -ja toivottavasti äärimmäisen palkitsevan lopputuloksenkin! Mutta yksin minun tahtoni ei riitä. Kysyin jälleen myös mieheltäni, -Onko meistä siihen, onko oikeasti halua? Hänen mielestä se on mahdollista.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti