Oliver 1 vuotta

Eilen tuli täyteen pienen ihmisen ensimmäinen vuosi

Äiti teki prinssilleen  vaatimattoman juhlaliputuksen

 Kummi halusi tuoda pojalle mansikkakakun, kynttiläkin laitettiin pystyyn! Puhaltamisessa tarvittiin vielä apua <3

Nyt harjoitellaan sitten kovasti omille jaloilleen nousemista. Tästä se vauhti taas kiihtyy! Kiitos kaikille Oliverin muistamisesta, -Kakkua löytyy vielä:)



Edelleen siis riittää lämmintä

Sisällä vaivaiset 30 astetta, yläkerrassa aika paljon enemmän ja ulos ei edes tee mieli... paitsi uimaan!

Patio on saanut kaiteisiinsa maalin. Niin sitä jotain taas oppi tuonkin valmistamisesta... ja valmistumisesta...:)

Toiselle reunalle patiota siirtyi kuistilta nyt tuo hetekka, jonka jo keväällä suunnittelin löhöilypaikaksi..Villiviini kovasti yritti vallata sitä itselleen, joten siistimisprojektin yhteydessä se sitten sai lähdön. ja ihan kiva onkin tuossa altaan vierellä lasten polskuttelujen yhteydessä pistää itsensä pitkälleen....Jos vaan ennättää?

Muutoin kamppaillaan samojen asioiden ympärillä aika odottavin fiiliksin. Meidän tarjous kohteesta on hyväksytty! Nyt sitten vielä saadaan odotella "ammattilaisten" arvioita kunnostuksien laajuudesta ja vielä katsotaan mitenkä paljon budjetit heittää, ennen kuin teemme lopullista päätöstä.

Onneksi nämä ihanat prinsessat ja prinssi pitävät suurimman osan päivää ajatukset arjen touhuissa, muuten olisin jo varmaan menettänyt hermoni tämän jännittämisen kanssa!

Huomenna muuten juhlitaan!

Unelmia, kiireentuntua, seisahtumista ja seisahtumista...

Seisahtumista. Tämä viikko sai aikaan jo kiireentuntua "päälle". Ensi viikko onkin suunniteltu täpöselleen juoksevia asioita, remppahommaa, synttärikemuja ja viikonloppuvieraita. Eli ei seisahdella ainakaan henkisesti.

Välillä on pakko vaihtaa maisemaa hetkeksi ja yrittää pistää ajatukset kauas muualle.

Enni ja voikukka papan haudalla 23.07.11

Lummeneidot

Tänään juostii Pyhän Olavin maraton ensimmäistä kertaa mielestäni aika rankalla -vaikkakin kauniilla- reitillä -ja kroppakin pyytää lupaa huilahtaa. Minulla täytyy olla asioiden suhteen itselleni päämäärä. Nyt olen asettanut sen kahden viikon päähän, jonka jälkeen tiedän toteutuuko yksi iso unelmamme. Tuohon päämäärään olen ajatellut jaksavani odottaa ja paiskia hommia kovasti.

Ja tässäpä tämä taas. Oikeasti meillä ei ole mitään kiireitä! Ei paineita! Ei yhtään mitään ikävää asiaa tehtävänä. Vaan tuo tieto, etten saa asiaa heti selville pakottaa minut kiirehtimään... On tämä ihmismieli niin hassu <3

Eilen kävin haistelemassa pientä, niin hellyyttävän suloista poikaa, sekä katsomassa pikkuprisessaa <3 Ostin lankoja pieneen nuttuun, seisahtua sen pariin <3

Pidättehän meille kuitenkin peukkuja <3 !

Huumoria...

Mieheni jatkoi siitä mihin me lasten kanssa keväällä jäimme ja laitettiin portaitten suhteen sutinaksi. Olihan ne kieltämättä aika ihanan romuromanttiset, nämä puolestaan muuten vaan pientä huumoria herättävän väriset (toisaalta yksiväriset:))! Tulevat nähtävästi lopulta olemaan aika simppelit hiekansävyiset.

Kummasti sitä saa mieleensä muodostettua järjestymättömän listan "to do -hommista", vaikkakaan tässä ja nyt en edes millään meinannut saada mieleen kun tuon sokkelin käsittelyn (sekin tapahtuu ajallaan)! Vaikka ihan jo keskeneräistäkin on.... Voihan sen ajatella niin, että seuraavan on hyvä jatkaa...:) Välillä siis laiskottaa, -Ja pitääkin!

Voinpahan kehaista vuosiin keränneeni mielestäni ihan hyvän satsin mustikoita pakkaseen

Saa laiskottaa <3

Meidän taloudessa ilmalämpöpumpun käyttö ei tunnu kovinkaan tarpeelliselle, mutta tämä viilennysmekanismi on kyllä ihan jee!

Omasta takaa

Viime vuosi meni omien satojen suhteen ohi. Mitä nyt punaset keräsin pakaseen ja muutaman kerran tytöt tyhjenteli puskia. Tänä(kin) vuonna kasvimaan on vallanneet kyllä aivan jokin muu kuin hyötykasvit, joten kaikki toivo heitätään sitten ompuille ja marjoille. Vattuja oli jo ihan kiva määrä ja piirakka tarpeet keräsinkin pikaisesti matkaan.

Raparperit olisivat olleet kerättävissä jo hieman aiemmin, mutta tajusin asian vasta pari viikkoa sitten.

Mut tää on kyllä ihan paras!

Omia viinipypäleitä, -ja pilvin pimein....pitääkö laittaa pönttö porisemaan????

Syksyä odotellessa..

Kannoin itselleni pari päivää sitten lastenhuoneesta sijoituksessa olleen työpöydän takaisin alas. Raaskin luopua tilaa enempi vievästä pöytäviritelmästä keväällä (joskin tykkään kyllä kovasti ideasta, neliöitä lisää!!)

Ei viikolle juurikaan suunnitelmia kalenterissa. Paljon unelmia "to do" ja viel enempi niitä "unpaid"



 Kumisaapaslöytö on miun ystäväni mummolasta ja kulkenut mukanani AINA jo varsin 17 vuotta, -kuvitella! Pensseleitä meidän perheessä kuluu, mallista riippumatta!

Narut nyssäköissä.

Ja taas on kaikkea tarvittavaa käsillä ja järjestyksessä, -Tottakai! Puolitoista mekkoa hissukseen olen kasannut elon ohessa, vaan sovittajat reissaavat. Olenpahan vaan aika onnekas kun saan olla ihanien lasten äiti!

Kova on jo ikävä  PikkuPrinsessoita<3

Roopen ruokakupilla

Vaippojen lajittelua korista toiseen

Ja itku pitkästä ilosta

Oliverkin saattaa olla seuraa vailla...?? Taitaa olla tämä viikko taputeltu!

Katot, ne viimeisetkin! -kö?

Jo jokin aika sitten juhannuksena haalimani kolmaskin valkea pönttö tuli korkattua. Yläkerta ja keskikerros on kattojen suhteen siis valkaistu. Eteinen ja wc saivat vielä uutta "avaruutta":)



ja eteisestä



Vessasta

Hänelle, jolla on hyvä vaimo ei mikään taakka ole liian raskas kannettavaksi
- Espanjalainen sananlasku-

No niin vähän tylsiä kuvia tylsästä aiheesta, mutta ajatukset ovat kyllä olleet karkuteillä kaikesta. Olen sentään siivonnut, leiponut, tehnyt pation ristikoita pikkuhiljaa (yksi vielä puuttuu!) ja maalannut ikuisesti riittäviä ikkunankarmeja (edelleen!) Tänään tyhjennettiin isännän kanssa vintit kaikesta turhasta, -Joutaa tavarat eteenpäin.

Joskus entisen kodin aikaan tein tytöille omat nimikyltit pärelootiin, joissa säilytettiin hanskoja ja hattuja. Tähän kotiin sitten nuo samaiset "riipukset" pääsivät vessaan pyyhenaulakkoon ja saivatpa muutkin samantyyliset. Lieneen ollut ensimmäisiä omin käsin väännettyjä juttuja ja muistan reijät tehneeni noihin keittiöpuukolla:) 

Tänään vielä katsastamaan pari "kohdetta" maalta! Iloisia viikonlopun jatkoloita! Ihana kun jaksatte käydä:)

Uudelleen alusta

Kävimme jälleen katsomassa alkuperäiskunnossaan olevaa taloa. Enkä voi muuta todeta kuin että voi masennus! Tämä yksilö oli juuri sellainen jota on etsitty -ja tunnelma...

Oikeata taikaa.

Oma rajallisuus saa taas mielen maahan ja olo on kuin lapsella jonka karkkipäivä on peruttu, ehkä tai sitten ei...

Ja ajatella sitten vielä järkevästi. Minä ajattelen sydämellä ja olisin valmis hypäämään suoraan remontin keskelle ja mieheni ajattelee järkevästi ja käytännöllisesti. Minä näen kokemuksen, elämyksen, haasteen, olisin valmis oppimaan...Mutta.

Yksi unelma.

Sunnuntaireissu "Isolle Kirkolle"

Sunnuntai sujahti sukkelasti kun aamusta starttasimme Oonan kanssa humputtelureissulle Ikeaan. Reipas tyttö mukana ja hyvä mieli jäi kumpaisellekkin. Äiti tosin vähän olisi voinut (jälleen) tinkiä tuosta loppusummasta... Miun aarteeksi tällä kertaa osottautui myynnistä jo aikaa sitten poistettu sinkkilaatikko, jonka bongasin henkilökunnan käytöstä. Sain pulittaa siitä vielä euron, mutta aarre kuin aarre. Vähän tuon tapaisia haluaisin muutaman kipaleen lisää.

Tämä yksinäinen hyppäsi siis leivontamausteiden laatikoksi sekaiseen kaappiin vielä yönaikana..

Ja sit onkin keittiössä taas hassäkkä kun päätin muuttaa tuota "muuttuvaa näyttelyä" eli entinen hylly pois, pakkelointia, hiomista ja maalausta (oli jo pakko vähentää aiempia jälkiä). Sittemmin sirkkelöintiä, ruuvailua, ja leikkiä vatupassin kanssa. Tuohon pisteeseen pääsin. Nyt on keittiötasolle ja vaikkapa noille hyllylaudoillekin reissusta uusi kuosi myös odottelemassa.

Keittiöpöydän päädyistä toistaiseksi paikkansa otti nuo rottinkiset tuolit, joita olen jo muutaman kerran hypistellyt. Nyt sitten laskin löytäväni niille ainakin kolme sopivaa paikkaa talostamme, joten diplomaattisesti voin todeta että niitä ihan oikeasti tarvittiin:)

Niin, tulipahan käytyä! Nyt suunnittelin tekeväni yksi homma kerrallaan pois kaiken keskeneräisen ennen kuin alottelen yhtään mitään uutta, -Ennätin jo yhden vintinpuoliskon "siistimään" ja toinen saa huutia varmasti jo tällä viikolla. Aika tehdä taas inventaariota... 

Odottelemassa on vielä ikkunankarmeja, pari terassin "ristikkoa", listoja, tuolien maalausta.. aaaagh ja vaikka mitä! Ja näkisettepä kasvimaan!!! Taidan valaa betonin siihen päälle, -siis miten mikään ei kasva niin kauniin vehreästi kuin RikkaruohoT! <3

Touhukasta viikkoa kaikille! Säiden pitäisi sallia "rästihommalaistakin" :)

Ruusupuskat

Voisi sanoa, että onni onnettomuudessa koska olen ollut laiska, enkä ole jaksanut nyhtää autotallin viereltä ruusupuskia pois.

Nämähän ovat hurjan kauniin väriset!

E yhtään muista, että nämä olisivat kukkineet tämän värisenä viimekesänä, kovin vanhojakaan eivät taida olla ja vuosi sitten annoinkin niille melkoisen harvennuksen. Jospa vaan odottelivat sitä <3 Saavat olla siis ihan rauhassa.

Helteet jatkuvat, mutta vähän jo kaipasin touhustelua sisätiloissa. Aloitinkin siis eteisenkaton sekä vessankaton maalauksen. Lattiat jätän kyllä talvelle! Kai...

Terassikaiteet

Nyt helepottaa :)

Olikohan jo neljäs päivä kun yritin tässä lasten kanssa turata kaiteita pystyyn ja jotain saanut aikaiseksikin. Tänään tuli sitten isäni avuksi ja sävelet tuntuivat hyvin selville sen jälkeen:) Ristikoitakin saatiin jo kolme veisteltyä mieheni kanssa iltapuhteiksi. I-H-A-N-A olo kun onnistumme yhdessä.

Itse kun alan valmistella jotain ostotavarasta (joka on hyvin harvinaista), aina jää valtavasti ylimääräistä, eli laskelmat on vähän niin ja näin. Mietin moneen kertaan, että haluaisin kaiteista sellaiset ja sellaiset tai... Sitten päätin, että kaiteet tehdään siitä mitä jo komeroista löytyy ja tässä vaiheessa projektia näyttää melko hyvälle. Pari lautaa saattaa tarteta lisää, ellei sitten....

Levollisuus johtuu varmaan paljon siitäkin, että kävimme eilen katsomassa taloa ja rakennuksia tai paremminkin parin hehtaarin tonttia, koska koko arvo taitaa kohdistua siihen. Kotiin oli ihana palata ja huomata kuinka rakas kotini oikeasti minulle on, huolimatta kaikista puutteista tai paremminkin muutoskohteista, koska sitähän minä taidan olla vailla... 

...Jo on monta ihanaa suunitelmaa syksyn ja talven varalle <3 

EI miun päivä olleskaan

Kovasti polttelisi saada tuon pation kaiteet kasaan ja tässä parina päivänä olen lasten kanssa kantanut tavaroita esiin, paikoilleen, esiin, paikoilleen ja siinä se päivä sitten mukavasti meneekin. Lievästi sanottuna masentaa ehkä enempikin päänsisällä tapahtuva asioiden etenemättömyys.

Muutama huokaus ja puuskaus ja olen tajunnut, ettei tästä yksin tule yhtikäs mitään -Parempi antaa olla ja ei kuitenkaan. Jos nyt jotain positiivista niin olenpa opetellut käyttämään sirkkeliä (joskin pari puhelua se vaati) ja voi kuinka kaunis onkaan tuo "höylä" jonka kaivoin käyttöön. Ja siis jos olen saanut kaiteen tolpista ihan vinopäisiä niin saanpahan koristella ne käsin höyläilemällä vielä erikoisemmiksi:)

Taidanpahan ihan oikeasti joutua harkitsemaan sitä rakennuspuolen koulutusta ;) Pappa onneksi vähän vihjaili, että voisi tulla käymään jokupäivä <3

Seinällä, hyllyllä...puissa..

Vai mitenkä pitäisi sanoa, että tuo on hyvä nyt tuossa kunnes kantelen sen kauemmaksi. Jääköön vaikka odottelemaan niitä maalaismaisemia:)

Ollakko pöytä vai ei

Tästä se alkaa...leveyttä saisi olla enempi mutta kokeiltava on. Ehkä lasitkaan eivät pysy pystyssä, mutta jos edes lautanen...

Rapsuttelin maalipintaa pois ja laittelin jo kerroksen maaliakin pintaan. Tuolla sateessa "kuivaa" kunnes aurinko saattelee taas ulkohommiin. Jaloiksi meinasin kokeilla kunnon pölkkyjä vähän miettien tuleeko liian raskas kokonaisuus?! Katsotaan tuleeko tästä ulkopöytää, mutta jos sitten jotain muuta.

Ensin kuitenkin toiveissa saada patiolle kaiteet:)

Ja sit haaveilemaan lehtien pariin niitä näitä! Iloista tätä viikkoa kaikille!

Elettiin kuin viimeistä päivää

Ensimmäinen puolisko tätä vuotta siis täynnä. Toiselle puoliskolle vaihdettiin vauhdikkaasti kun saimme serkkuni perheineen kylään. Voitte kuvitella, että pientä vipinää riitti kun viisi pikkuserkusta juoksenteli aikuisten seuratessa sivusta. Ihan ihanaa <3 Näillä helteillä patiokin pääsi kunnolla käyttöön ja jo tässä pääsi haikailemaan vähän isompaa terassipöytääkin. Kävinkin hivelemässä piharakennuksen ovea, joka odottaa paikoiltaan nostajaa ja pukkeja alleen...

Nautiskeltiin suklailla oikein kutkulleen! Alla oleva valkea tarjotin näkyy huonosti, mutta kaipailisin jotain kivaa ideaa, jolla voisin sitä tekstaamalla vähän tuunata, -Jos löytyisi joku ihana ajatus, laittaisitko tulemaan:)

UNELMA....

Ja niitähän pitää olla! Olen aina ihastellut vanhoja taloja ja kotimmekin on yksi unelmistani. Olen päässyt muokkaamaan pienillä jutuillä tätä oman näköiseksi. Kuitenkin suurin osa on kunnostettu valmiiksi, eikä jo valmista ja suhteellisen uutta ole järkeä käydä purkamaan, joskin sitäkin on tapahtunut...

  Suurena HAAVEENA siis löytää oma oikeasti vanha ja vaatimaton talo, jota kukaan ei vielä ole ennättänyt saneerata. Näitä tuntuu olevan hyvin vähän yleisesti kaupan tai sit siirrymme jo pitkälle yli Savonlinnan rajojen. Olemme mieheni kanssa etsiskelleet "summamutikassa" ympäriajellen kauniita vanhoja asumattomia taloja ja kyselleetkin tuttavapiirit läpi.

Välillä pysähdyn hetkeksi ja mietin pitkään olisiko askel liian suuri, olisiko meistä edes siihen pienten lasten kanssa? Niin kovasti toivoen, että olisin edes lukenut itseni rakentajaksi, jotta tietäisin jotain...

Katselimme tänään erittäin vaatimatonta, mutta mielestäni äärettömän kaunista pihapiiriä räihnäisine rakennuksineen. Suututin tärkeän ihmisenkin kertomalla ja inttämällä, että se on mahdollista! Ja jälleen puntaroin pitkään...

Itseni tuntien tiedän, että joskus haluan kokea sen kaiken elämisen hankaluuden remonttien keskellä -ja toivottavasti äärimmäisen palkitsevan lopputuloksenkin! Mutta yksin minun tahtoni ei riitä. Kysyin jälleen myös mieheltäni, -Onko meistä siihen, onko oikeasti halua? Hänen mielestä se on mahdollista.