Hälvän kokolla



Oliver kokolla



Enni, Oona ja Kummityttö Lilli



Ystävykset <3



Oona

Lauantai-iltana lähdimmepä kuin lähdimmekin Hälvän kokolle. Päivä meni melko veltoissa tunnelmissa ja piristi suuresti pyörähtää ihan oikeissa maalaistunnelmissa. 

Oonalle tuli kiire piirtää kokolle "kesätervehdys", joka sitten yhdessä vietiin kokonsytyttäjälle ja saatettiin hienosti matkaan!

Ystäväni vuosia sitten mainitsi Hälvän "luontopolusta" tarkoittaen, että siellä voi nähdä jos jotakin ajellessaan. Olenpa tullut nähneeksi jo ketun ja pupun muiden maatilaneläinten lisäksi ( luulin heidän kissaakin supikoiraksi kerran). Tällä kertaa Luontopolku ei tarjonnut nähtävää, mutta hirvi meinasi tallustella suoraan konepellille kotimatkalla, -onneksi kuitenkaan ei:)

Viien kympin kylppäriremppa

"Rahakkaampia" päiviä ja uudistettuja pesutiloja odotelessa päätin sen toteutta sitten näin..

Eipähän tässä enää passaa empiä..



Oikealla jo vaaleampaa pintaa

Yksi kerros on maalia nyt kauttaaltaan. Nähtäväksi jää ..Nyt tahtoo jo väsy hiipiä maalailujen suhteen ja hommat seisoo oikeen kauniisti kesken.

Uuteen viikkoon!

Juhannus touhuiluja

Unilta heränneet juhannusneidot ja yksi sarkapöksy

Eilen aloittelin päivällä lasten päiväuniaikaan keittiökalusteiden maalailun. Homma ei ole vasta kuin puolessa, mutta oli pakko laittaa jo pari kuvaa. Toistaiseksi vaalean pinnan on saaneet keittiönpöytä ja pari tuolia. Syöttötuoli ja yksi seitsemästä tuolista on työstettävänä. Olen jopa suunnitellut maalaavani muutaman muun väriseksi...??

En saanut kuviin ihan sitä "tunnelmaa", jota ne minulle välittävät...mutta onhan ne...nyt sit...valkoiset;)

Reporankankalainen

Kokolla käyiin tyttöjen ja sarkapöksyn kanssa eilen ja mietitään vielä tämän illan osalta siirtymistä Hälvään tai sitten vaan nautiskellaan! :) Onneksi aurinko on näyttäytynyt enempi kuin saattoi toivoa <3

Iloista Juhannusta kaikille!

Salaatti olisi jo ihan valmista tavaraa

Tänään muiden kiiruhtaessa ruokakauppaan, minä kiiruhdin suoraan lenkiltä hakemaan kolme pönttöä maalia. Epäilenpä, että noilla yksi juhannus juhlitaan oikein reippaasti! Lähti sitten heti keittiönkalusteet maalaukseen ja nyt olis tarpeet sitten jo seuraaviinkiin rojekteihin.

Homma aluillaan

MUTTA ihan parhaimmat juhannusnaurut ja -mielen sain tänään kun "suunnittelimme" mieheni kanssa kuinka hän voisi alkaa pitämään blogia. "Elämää en tiedä minkä värisessä talossa"-blogi voisi sisältää ajatuksia siitä miltä tuntuu asua kolmen lapsen ja yhden (muutos-remppa-maalaus-hullun) vaimon kanssa. Elämästä -kuinka jokainen päivä talossamme on erilainen (jo siis pelkästää siksi, että tavarat vaihtavat paikkaa). Ja tunteista...Onhan se varmaan aika ihana ja veikeä tunne lähteä aamulla töihin ja jättää vaimo ja lapset kotiin...Touhuamaan.

Miun mieheni -varmaan hän on jo aika tottunut- on harrastukseni suhteen melko "ymmärtäväinen" ja tuon blogikeskustelun jälkeen mietin, että se olisi kyllä ihan huippuajatus, OIKEASTI!

Ihanaa Juhannusta kaikki Ystäväiseni!



Maalari maalasi ala-eteisen lattian...

Olenpahan kohta läpi käynyt maalaten jokaisen talomme pinnan, -lattiasta kattoon. Tänään valitsin kuitenkin vasta toisen VÄRIN, jos mukaan ei lasketa valkean sävyjä. Siinä maalikaupassa kolmen lapsen ja yhden sinnikkään liittymäkauppaajan kera valitsin sitten siniharmaan maalin "kura-eteisen" betonilattiaan.

Nyt ymmärrän miksi olen pysytellyt valkean eri sävyissä. TOINEN väri ja yhtä paljon (ja ehkäpä vähän enempikin) meni metsään kuin ensimmäinenkin. Ekanhan voin vielä pistää lapseni piikkiin, koska hän sai olla vaikuttamassa valintaan, mutta olisinpa tällä kertaa ollut maltillisempi ja pitänyt mielessäni ne pari kultaista neuvoa...

Maalin sävy  "nukkumatti"

Siitä siis tuli huomattavasti sinisempi kuin ajattelin. Jos lastenhuoneen seinä toi mieleeni bändikämpän, tällä kertaa siirryn sitten suoraan ala-asteen käytäville.

JA jos nyt sit ne hyvät puolet, niin kukaan ei pääse sanomaan, että meillä olisi kaikki valkeata...ja..ja..no ei näy se kurakaan varmaan ihan just. Ajatuksena oli saada vähän viimeistelympi ilme tännekkin, ennen kuin välittäjä ensi viikolla arvioi meidän taloa (apua!)

Ehkäpä on parempi ottaa reilu annos suklaata (sentään fazerin sininen on vielä sinisempi) ja nukkua yön yli.

Kauniita unia kaikki ihanat!

Eväsretki

Muistattekos näitä? Mitä lie vaakkuja nimeltään. Pankki oli lähettänyt kesäpuuhaa lapsille ja kyllä tuli äitille lapsuusajat mieleen! Kai näitä muutama on tullut taiteltua kouluaikoina... No meille riitti ihan valkoinen paperi, värikynät ja omin käsin kirjoitettu teksti, -Nämähän ovatkin jo nykyaikaisia minun mittapuullani.

Oona ja Enni heiluttelivat näitä oikein onnellisina uudesta keksinnöstä (kuinka olenkaan voinut unohtaa tämänkin!) Sisällä olleista kesäpuuhista kohdalle osui usein tuo "menkää eväsretkelle"-juttu. Ja suoraan päiväunilta ampaisimme kasinonsaarelle.

Mummon kanssa mietittiin mukavaa retkipaikkaa puhelimitse. Oliver piti saada rattailla matkaan tietenkin... Itse en ehkä olisi tullut poistuneeksi edes omasta pihasta, mutta näin sitä saa itsekkin uutta.

Jo moneen otteeseen eväsretken jälkeen olen tullut miettineeksi sitä, kuinka onnellinen (ja onnekas)on pelkästää siitä, että saa asua kaupungissa, joka oikeasti on erittäin kaunis.  Luonto ja vesi on kaikkialla läsnä. Asua kaupungissa ja hetkessä siirtyä paikkaan, joka voisi myös olla keskellä "ei mitään".

Tänään hetken katselin ympärilleni "lasten silmin". Päätin, että alamme tutustumaan kaikkeen tähän yhdessä uudelleen....

Ihan oikeat verhot

No niinpä niin. Onpas ollu helppo juttu. Nyt mie sit menin ja ostin meidän ruokakaupasta niin perus-yksinkertaiset-ja-simppelit verhot, että kyllä mummon kihlajaislakanoita harmittaa...

(Ne siis, jotka eivät ole vielä harhautuneet juttujani lukemaan, on mieheni äidin antamat kihlajaislakanat olleet mielestäni kauneimmat ja ainoa oikeat meidän keittiön ikkunaan)

Nyt siis näin. Saapas nähdä kuinka kauan nämä nyt ovat hyvät.

Olen tässä tuskaillut vähän näiden tekstien ja kuvien asetteluiden kanssa ja toivoisin, että fiksummat voisivat valaista miksi kuvat ei lopullisessa tekstissä pysy esim. vierekkäin? Näin on kuitenkin mielestäni aiemmin ollut...Vai onko?? Apua, no mut ainakin ne kirjoitusvaiheessa ovat:) Tukeeko nämä järjestelyt paremmin seuraamista mobiililaitteilla vai?? Ja kiitos jo..

Ylä-aulassa

miun pienet kullat tuumaamassa

Valo tulvii ja paahtaa helteillä. Armoa antaa pimennysverho ja tällä hetkellä vähän tummemmansävyiset sivuverhot.

Tämän kerroksen voisi helteillä poistaa talosta, koska kaikki lämpö nousee ylös ja tekee elosta tukalaa. Voisi sanoa, että onnea on...puhaltimet!

Ylä-aulassa on edelleen laminaatti. En ole uskaltanut sitä purkaa, koska vielä jokin aika sitten talon yläkertaan on ollut erillinen käynti ulkoa ja huonejärjestys toinen. Pelkäänpä, ettei lastenhuoneen lautalattia ole alkuperäinen (se oli ainoa huone, jossa oli lautalattia meidän muutaessa).

Oona ja Enni olivat toisen päivän Tanhuvaaran leirillä ja on meillä oltu aika rättipoikkiväsyneitä neitejä illalla. Oonan kanssa hölkkäiltiin kyllä kaupalle ja pelasivatpahan isänsä kanssa vielä sählyäkin autotallissa. Voisi sanoa, että melko reippaita tyttöjä <3

Jotain sinistä

Ja meillä on vaihteeksi tällainen kausi. Viime yönä intouduin vaihtamaan olohuoneen ilmettä. Pari viikkoa sitten meille saatiin ikkunaan vaaleanpunaista ruutua, -väriä siis yleensäkin ensimmäistä kertaa sitten valkoisen:)

Ja muutokset kun tosiaan tapahtuu vain värejä vaihtelemalla niin kai sitä täytyy pitää reipas tahti yllä sitten tässä suhteessa.

Pattitalanteessa olen vuorostaan muiden huoneiden suhteen. Keittiö ei edelleenkään tunnu toimivan ja piristystä kaipaisi vähän sinnekkin. Pöytä pyörähti mieheni kanssa eilen kepoisasti taas toisinpäin...ja samantien takaisin.. Välillä tuntuu, että ratkaisu ois ihan lähellä ja pieni juttu, mutta ei, -ei vaan nyt luonnistu.

Tein kirpparilöpytöjä yläaulaan, mutta kuvat eivät nyt irtoa puhelimesta millään. Tytöt ovat Tanhuvaarassa kolmena päivänä leirillä ja on kyllä aivan OUTOA olla vain pienin (ja Roope-koira) seuranaan kotona. Mitähän ilkeyttä sitä keksisikään...:)

Sadepäivän aurinko

Sadesää antaa armoa auringon poltteelta ja ihan voisi sanoa, että hetkittäin tästä jopa nauttii, -varmasti myös meidän nurmikko!

Kuukauden tauon jälkeen voi hyvillä mielin siivoilla ja hoitaa sisätilojakin kuntoon (mies aloitti tänään ja minä itse ehkä jo huomenna).

Otin iltakuvan tuosta maalaamastani seinästä. Nyt silmä on jo ennättänyt väriin tottua, mutta paneiloitu seinä voisi olla lämpöisempi luonnonvaalealla sävyllä? Tällä hetkellä taittuu enempi harmaaseen...

Samalla myös mietin pitäisikö tuo vaalea pinta jatkaa sitten samalla ihan tuonne alas saakka. Olkoonkin hetken ihan näin.

Rannalla ja pihalla

Polskutellaan! Sisälämpö 30 asteen kieppeillä ei houkuttele sisähommiin siis edelleenkään. Kerimäen kirkkorannalla olemmekin vierailleen pariin otteeseen ja pienen levon jälkeen polskinnat ovat jatkuneet omilla tonteilla.

Meidän Enni

Patiokin on jäänyt odottelemaan aitojaan ja olenkin vain silmänlumeeksi lähinnä Oliveria varten viritellyt jos jotakin tonkkaa reunoille, jottein kovin vauhdilla painele pientareen puolelle. Toistaiseksi ovat toimineet. Ja miellyttää myös miun silmää:)

Blogin päivittely onkin jäänyt nyt hyvin vaisuksi, mutta kunhan syksy koittaa ja sisähommat kutsuu, -sitten aika antaa myöten sille mikä minua itseäni eniten kiehtoo. Aktiivisia lukijoita näyttää päivittäin olevan kuitenkin hieno lukema, -kiitos teille kaikille!

Tänään pääsemme juhlistamaan mieheni serkun ja hänen puolisonsa avioliittoon astumista. Vaikka tiemme ovat jo vähän erkaantuneet voin myös itse kutsua häntä kaveriksi, -ystäväksikin. Katan kanssa saimme jakaa esikoistemme ensimmäisiä hetkiä.

 Tänään on tulevan avioparin päivä!

Onnea Katariina ja Jarno! <3

Sisäprojektit, -out! Helteet, -in!

Niinpä niin. Helteet tulee ja siis jossain asiassa me olemme kerrankin olleet hyvällä mallilla. Patio on edelleen pystyssä ja altaatkin sopivasti lämmenneet. Kumma kyllä kun tietää, ettei kesäaikaan meillä sisällä lämmön takia kannata projekteja suunnitella -niin jopas taas "remppaintoa" löytyisi.

Kuinka valkea voikaan olla valkea huone? Meille tuli musta piano olohuoneen nurkkaan ja nyt sitten minulle inspiraatio maalata tuo portaiden seinä valkeaksi. Onko kyse tasapainosta? Toisaalta olen huomannut olohuoneeseemme hakeutuneen paljon vaaleanpunaista ja pinkkiäkin! Voihan kesä:)

Ikkunoissa siis nuo kesäverhot, jotka tuo minulle jotenkin erittäin mökkimäisen tunnelman. Toisaalta kuten jo aiemmin kirjoittelin, -näissa ikkunoissa on nähty toistaiseksi vain ja ainoastaan valkoista! Pakkokin on olla "mökkifiilis"!

Toivottavasti seinästä tulee kiva. Hämärässä ei vielä erota tuota todellista tulevaa ilmettä...

Mutta kuinka selvitä tästä "tuskasta" (edes) kesän yli tuon keittiön ja eteisen lattian suhteen....? 

Yläpihalla

Työntelin Oliveria hiekkalaatikolta ruokailemaan ja samalla intouduin poimimaan pari kuvaa meidän pihamaalta. Ensimmäisenä tuli mieleen tuo meidän piharakennus, jonka päivät valitettavasti ovat lasketut. Syksyllä sen tilalle on suunnitteilla jo aivan jotain muuta.



Piharakennus vanhus



Rakennusluvat uuteen piharakennukseen siirtyivät talokaupan mukana. Itse ehkä olisin jopa halunnut korjailla ja kunnostella vanhaa. Nyt vielä olemassa oleva on naapurin kanssa yhteinen, joten on parempi olla asiaa ajattelematta sen enempää...

Samalla sitten varmaan lähtee yläpihan "patio", jonka omin hartiavoimin ladoin löytötavarasta:) Toivottavasti vain ei nuo raparperit, jotka tuolla yläpihalla tuntuvat viihtyvät erinomaisesti.



"linnunpelätin" kasvimaalla

Kasvimaalla mansikat kukkivat myös ja penkeistäkin näyttää nousevan ihan pieniä hiippoja...rikkaruohojen lisäksi.

Omenapuut kukassa takapihalla



Kuistilla

Ensimmäiset uinnit uitiin edellispäivänä ja kannoinkin sisältä ulos nuo paikkaansa etsiskelevät tikkaat, jotta saadaan nyt sit siihen puljauspyyhkeet kuivumaan. Vältytään sitten ihan avoimelta liputukselta, -Ehkä.

Hetekka on saanut olla vielä kuistin puolella, vaikka tytöt tänään etsiskelikin pihamaalta mukavaa kirjan lukupaikkaa. Meinasin jo kantaa sen alas, mutta kiireet kutsuivat pienimmän perään. Hetekka sai alleen pari vaaleaksi roiskittua perunalaatikkoa. Saattaapi saada pysytellä tässä koko kesän.

Perunalaatikoista puheenollen niitähän löytyy jo muutama ja ovatkin meidän taloudessa kovassa käytössä ympäri vuoden löytäen aina eri käyttötarkoituksen. Pari näistä on edelleen sisätiloissa toimien lelujen säilytys laatikkoina.

Kuistilla tehtäväksi on asetettu istuintyynyjen, peitteiden ja muun terassille liikkuvan tavaran "kantolaatikko", jonka siis sateen uhatessa saapi sitten pakata ja köijätä takaisin. Viereinen "soikko" on AmandaB:n pihamyyjäisistä (ostimme niitä 3!). Oona ja Enni ehdottivat, että Oliver voisi saada siitä oman vannan. Äiti suunnitteli ne talven ajaksi ala-eteiseen, jossa jos jonkin näköistä lootaa taas kesän jälkeen tarvitaan!