Eväsretki

Muistattekos näitä? Mitä lie vaakkuja nimeltään. Pankki oli lähettänyt kesäpuuhaa lapsille ja kyllä tuli äitille lapsuusajat mieleen! Kai näitä muutama on tullut taiteltua kouluaikoina... No meille riitti ihan valkoinen paperi, värikynät ja omin käsin kirjoitettu teksti, -Nämähän ovatkin jo nykyaikaisia minun mittapuullani.

Oona ja Enni heiluttelivat näitä oikein onnellisina uudesta keksinnöstä (kuinka olenkaan voinut unohtaa tämänkin!) Sisällä olleista kesäpuuhista kohdalle osui usein tuo "menkää eväsretkelle"-juttu. Ja suoraan päiväunilta ampaisimme kasinonsaarelle.

Mummon kanssa mietittiin mukavaa retkipaikkaa puhelimitse. Oliver piti saada rattailla matkaan tietenkin... Itse en ehkä olisi tullut poistuneeksi edes omasta pihasta, mutta näin sitä saa itsekkin uutta.

Jo moneen otteeseen eväsretken jälkeen olen tullut miettineeksi sitä, kuinka onnellinen (ja onnekas)on pelkästää siitä, että saa asua kaupungissa, joka oikeasti on erittäin kaunis.  Luonto ja vesi on kaikkialla läsnä. Asua kaupungissa ja hetkessä siirtyä paikkaan, joka voisi myös olla keskellä "ei mitään".

Tänään hetken katselin ympärilleni "lasten silmin". Päätin, että alamme tutustumaan kaikkeen tähän yhdessä uudelleen....