Välillä täytyy lähteä, jotta voi taas palata kotiin.

Vierähtihän se viikko! Nopeasti vierähtikin näin jälkeenpäin ajatellen.

Aurinkoenergiaa akut täyteen ladattunu oli kyllä AIVAN IHANA palata kotiin, alkaa arkiset hommat ja huomata kuinka oma koti onkaan kaikkine "puutteineen" ja "rosoineen" kuitenkin oma KOTI.

Ensimmäistäkään "sisustuksellista" kuvaa en ottanut (jos nyt joku edes haluaa kuvata betoniseinään maalattua kivijäljitelmää). Toki paljon oli kaunistakin ja eniten tulin kadehtineeksi aamulenkeillä ohittamaani pihaa, jossa pelargoniat kukkivat aivan täyttä, -no sinäänsä yllätys! Mutta en kuvaa edes noista, -pelkkää lomaa, aurinkoa, rantaa ja RENTOUTUMISTA. Onnistuimme mielestämme tavoitteessa hyvin!

Pikkupuhteita

On ihana kun piha sulaa ja lämpöä tulee lisää. Saapi käydä askartelemaan ulkosalla ja jättää sotkut sinne.

Tuossa muutaman päivän touhusin laudanpätkän kanssa ulkosalla lasten leikkiessä ja vuoleskelin käsin tuollaisen kyltin (niin kuviosahan puute on pitkä miinus). Ja eikun maalia pintaan...Harmittelin kun en omista sabluunoita, joilla tekstailla, mutta ollappa sitten ihan omannäköinen!!

 Viime syksynä luovuin tuosta meidän teknisestä tilasta, joka sijaitsi toisen sisäänkäynnin varrella ja muutin sen "henkilökunnan" sisäänkäynniksi. Eli talven aikana ei tullut nikkaroitua kovin kummosia juttuja (jos nyt koskaan). Ainoaksi "projektiksi", joka ulkona toteutettiin tuo sisustustikkaiden sahaus (kokeilin jiirisahaa ekaa kertaa!). Tuolla 30 asteen pakkasessa niitä sahailtuani kokosimmekin ne sisätiloissa koko perheen voimin:) Ja vielä ovat lyhentämättä.

Paljon on uutta tuonut mukanaan tänne blogiin päivittely ja uuden "kamerankin" opettelu, joten suokaa anteeksi alkeellisuus ja kämmit. Näyttää yllättävän usea kuitenkin lukemaan eksyneen, joten Olisipa Aivan Ihana jos jätäisit itsestäsi jäljen!

Keittiön "vaihtuva näyttely"

Meidän keittiössä ei ole kuultu tehokolmioista, edes kaksioista... Pöytä mahtuu oikein kivasti ja isompikin (jos sen saa sisään), mutta työpisteiden sijainti yhdellä seinällä tuottaa haastetta. Jäähän siinä sitten kolme seinää keksiä "jotain". Mitään hyödyllistä kovin kauas ei pysty ripustamaan, koska ruokapöytä tekee esteen matkalle...Mutta jotain. Tämä yksi ikkunan vierus on jo kokenut monet eri muunnelmat ja tänää väsäsin siihen "pikahyllyn" ihan raakalaudasta. Ja eikun maalia pintaan!

Kelpaapa sinne nyt pistää purkkia sitten pölyyntymään, katsotaan milloin "näyttely" taas vaihtuu.

Samalla sitten innostuin maalaamaan kaapistojen ylälaipiot. Myös lattianrajassa olevat pinnat tahtoisin valkealla, mutta taitanee vaatia hieman enempi suunnittelua (ovat enempi kulutuksella ja materiaali on laminaattia), tai ainakin järjestelmällisemmän hionnan.

Kun nyt rupesin miettinään keittion maalailuja, niin kohta alkaakin olla joka pinta käsitelty, -Ja milläs muulla kuin valkealla. Välitilan kaakelit olivat vaalean ruskeat ja ensihätään pistin ne maalilla ja hyvin on kestänyt!

Katto oli kuultomaalattu ja myöskin siitä tuli valkea. Seiniin en ole koskenut, koska ne antavat ihan kivaa kontrastia muuten sävyttämättömällä valkealla maalattuihin. Verhojen virkaa ajaa anoppilta saadut kihlajaislakanat, jotka olen rullakapan tapaan pyöritellyt ja sitonut juuttinarulla. On tässä ikkunassa pyörähtäneet ihan "oikeatkin" verhot, mutta jostain syystä nämä miellyttävät eniten.

Ja vaikka ikkunankarmi "projekti" on edelleen kesken, on kokonaisuus paljon valoisampi nyt! Vielä kun saisi tuon lattian...

Tässähän voisi melkein sanoa, että kiva kun kävit kahvilla meillä!

P.s Pakko oli pistää tämä vielä

Kun pistin olohuoneen lattiaa valkoiseksi, tuli jostain syystä valtava tarve saada tuo vaaleanpunainen mariskooli (ihme mielleyhtymä, vaikka se on ehkapä enempi keittiötarvike). Nyt sitten keräilykampanjan myötä patistin äitiäni olemaan valveilla...Ja tänään tämä sitten tuli kuin taivaalta, -kotiinkuljetettuna!

Ulkona

Hemmottelu jatkuu. Puutarhamyymälältä noudettiin tänään orvokit, tytöille keltaisia ja äidille valkoisia.  Mukavintahan siinä tietenkin on, kun koko hameväki saapi yhdessä tuumin pistellä ne ruukkuihin ja päättää mikä on kenenkin (meidän tapauksessa voisi jopa ajatella: kenen selvii pisimpään)! Oliverkin sai omansa!

Kaikessa vaatimattomuudessaan, mutta kunhan koittaa kesä...!!!

Nää muutamat päivät on mennyt vähän "arkea pyörittäessä". Uusia ideoita lennähtelee ja nyt kun olisi aikaa -kymmeneltä illalla- en jaksa innostua lainkaan. Kangaskaupan säkki saa puolestani odotella lämpöisempiä ilmoja ja villasukatkin ehtii vaikka ensi talvena. Taitaa olla tiedossa, että loma on jo lähellä.

Kävin kuitenkin moikkaamassa "terapeuttiani", tämä tässä on oikea sentlemanni!                                                            

Iloista alkanutta viikonloppua kaikille!

Toivottavasti tuo valo pakottaa latautumaan:)

Aarteenmetsästystä

Se näyttää alkavan jo...Tämän kesän aarteenmetsästys. Viime vuonna pärjäsimme suhteellisen pienellä purkilla, joka kätkee sisäänsä mieleisimmät kivet ja strutsinsulat. Tämän vuoden saalis on jo nelisen kertaa suurempi ja nämä "aarteet ovat päätyneet maalattuina portaikkoon. Tämä kaikki tietysti johti siihen, että ÄITIn olisi pitänyt olla apuna kantamassa yläpihan "pengerryksestä" kaivettuja kiviä sisälle pesuun...

Simpukankuoret meidän nelivuotias löysi ruokakaupan hyllyltä, tai oikestaan nämä simpukatkin olivat sivuseikka, -paketin päällä oli pienen pieni punainen meritähti...

Tänään meillä ollaan nuhaneniä ja aamu alkoi viimeyön valvomisen jälkeen kankeasti terveyskeskusvierailulla. Toivottavasti huomenna juostaan jo reippaampina!

Puutarhalla

Muutaman päivän olen tässä ihaillut olohuoneen valoisuutta (maalattuani nuo ikkunan karmit<3) ja leikitellyt ajatuksella saada sinne jo muutama kukantaimi nousemaan. En ole ollut kovinkaan onnekas kasvien kanssa ja monet ovat saaneet köpelön kohtalon..

Ystäväni muistutti tänään lähellämme sijaitsevasta puutarhasta ja sinne siis suitsait sukkelaan suoraan kyläreissulta. Mieleistä lajiketta ei täältäkään löytynyt, muitta valkeat pelargoniat pitäisi kesäksi saada ja saivatpahan tytötkin omansa hoideltaviksi.

Muratti on hengittänyt jo hyvin pari kuukautta näyttää kuin olisi karkaamassa ruukustaan! Pienissä ruukuissa kasvaa tyttöjen mandariininsiemenet, -oikein sievästi taimella<3

Pois alta risut ja männynkävyt, -meillä siivotaan!

Viikko ennään matkaan (totta tosiaan olemme mieheni kanssa lähdossä etelään, -kahdestaan!)! Ja tässähän pitäisi ennättää tehdä yhtä sun toista. Aamulla ihan ensimmäisenä kannoin matot pihalle ja tässä kaiken muun touhun keskellä olen yrittänyt saada kotia kevätkuntoon.

Multanennoutajamme Roope onneksi pitää jalat sen verta tiukasti maassa, jottei suursiivouksesta pääse haaveilemaan, mutta imuroimpa kuitenkin ihan divaaneidenkin alta, eli aika huolellista työtä.

Kävimme koiranulkoilutusreissulla poimimassa pajunoksat (,jotka odottavat nyt koristelua) sekä tutustumassa lähimpään kukkakauppaa koko katraan kera. Myyjän onneksi tytöt löysivät ihanat kurakasat kaupan ulkopuolelta:)

Siivosinpa sitten alaeteisenkin, joka toimiii meillä "henkilökunnan" sisäänkäyntinä. Kirjaimellisesti voimme puhua kuraeteisestä ja jokainen äiti (olettaen, että lapsilla on yhtä luja side kura- ja mutalammikoihin kuin meillä) tietää mistä puhun! Tänää muistin jälleen kiittää pannuhuoneesta ja tästä eteistilasta.

Pois sai lähteä monen monta lyhtyä ja talven juttua. Tilalle lastenaarteita, uusia risuja sekä karahkoita. Omenapuun kukintaa odotellessa...

Paluu arkeen...??

Tämä viikko on mammalomani viimeinen viikko ja koittaa paluu arkeen! Minun tapauksessani se tarkoittaa aivan samanlaista arkea kuin tähänkin saakka, -vain ilman "rahapalkkaa".

Lueskelin uusinta Lantliv-lehteä ja en voinut olla hämmästelemättä kuinka kolmihenkinen perhe asui 19 neliössä ja vieläpä oikein viihtyisästi. Ihan voisi sanoa, että kateeksi kävi tuo yksinkertainen elämäntyyli -ajatuksen tasolla ainakin.

Olisinko minä valmis luopumaan jostakin ja mistä kaikesta voisin? Näitä asioita on monta! Olen antanut itselleni luvan sortua pieniin "hemmotteluhetkiin" kaiken arjen kiireen keskellä ja itsekkäästi ajattelen, että ansaitsen niistä jokaisen jatkossakin. Ostan mieleisen lehden kauppareissulla ja käyn lasten kanssa kahvilla tanssitunnin jälkeen.

Voisin elää paljon yksinkertaisemmin, paljon pienemmässä kodissa ja kukapa tietää olisinko jopa onnellisempi? Tällä hetkellä tunnen, että minulla on hurjan paljon enemmän kuin olen saattanut toivoa.

 

Minulla on perhe, koti, terveys, ystäviäkin... sekä pieniä omia juttuja <3

Voi turhamaisuus!

Nähtävästi jotain täytyi päästä pensselöimään vielä tänäänkin! Nuo tuolit ehkäpä ei ole kauneimmat yksilöt, mutta kumma kyllä ne on kiertäneet matkassani opiskeluajoilta saakka. Pelastimme ne ystäväni kanssa töiden jälkeen roskiksen viereltä ja yhdessä tuumin kannoimme ne kotiin. Hyvin ajoivat keittiötuolien virkaa. Sittemmin ne ovat lojuneet pitkään varastossa, ulkotuoleina ja millon missäkin. Pari vuotta sitten hioin niistä lakat pois ja ulkona valelin valkeaa vesisekoitusta pintaan, erittäin epämääräisesti.

Pari kuukautta sitten lattiaprojektin yhteydessä sain loistoidean huitasta pintaan purkinpohjien sekotuksia, -ja sain oikein nätin vaaleanpunaisen piristyksen. Tänään sitten ikuistin talomme väriä sisätiloihinkin, Tämä vaaleansininen yksilö. Jospa vaikka lastenhuone ilahtuisi uusista kevätpäivityksistä...

Ja nyt pensseli pesuun! Ensi viikolla aivan jotain muuta...

Puput hyppii pöydille ja oksille

Päiväuniaikaan tuunailin yhden penkin ja "ryöväsin" lasten puput pääsiäislainaan olohuoneeseen. Uskomattoman suloisia kapistuksia, -tyttöpupu ilahdutti keskimmäistämme syntämäpäivänä ja poikapupu saapui todistamaan Oliverin kastetilaisuutta. Nyt niillä onkin jälleen vastuullinen tehtävä vartioida pääsiäiseen saakka pääsiäisvehnässä hautuvia munia pieniltä suklaamunafaneiltamme...

Eri vuodenaikojen "näyttämönä" toimii kuivanut, pientä väriä pintaansa saanut karahka, jonka ripustin siimoilla kattoon. Oksalle pääsi viimepääsiäsenä hankkimani sydämet. Tätä käppyrää olen sitkeästi säilyttänyt mukani jo aiemmasta kodista, jossa se palveli meitä peilivalojen pidikkeenä kylpyhuoneessa. Kyllä mies vähän ihmetteli sen pääsyä muuttokuormaan...

Pirikello

Aamuisen reippailun jälkeen jäimme Oliverin kanssa ulos asentamaan isosiskon pyörään apupyöriä, -ja pirikelloa tottakai! Muistan pienenä kuinka tärkeää oli saada pirikello soimaan oikein kunnolla. Eilisen kirpparilöytöni kellosta oli jäljellä enää vain puolet, mutta ruokaostosreissulta löysimme onneksi uuden.

Tällä kertaa en joutunutkaan tekemään hommaa kahteen kertaan (kuten usein tuppaa käydä) vaan pistelinpä kellon tankoon kolmesti, ennen kuin tajusin sen olevan vasenkätisten mallia. Enpähän olisi tuotakaan osannut arvata! Nyt pyörä on vailla vain pientä pintakoristelua ja kovia vauhteja jätsikaupalle ( etukori ostettiin jo kuukaus takaperin odottamaan juuri tätä )! Kevät on jo pitkällä, -Ainakin meillä :)

Terapiatunti

Olenpa unelmoinut melkoisen paljon ja saavuttanutkin suuria unelmia, kuten tämä koti ja ennenkaikkea perhe. Tänään noita ikkunan pokia tässä hetki sitten maalatessani(aaagh!!) tajusin, että vaikka monia unelmia on tullut ja mennyt, niin asia josta en juurikaan ole unelmoinut -on oman talon rakentaminen. Jo tämä projekti jälleen osoittaa sen kuinka mahdotonta olisi rakentaa talo vuorokaudessa, -Vaikka puurtaisi yötä myöten! Ja pidempään sen valmistumista en saattaisi edes jaksaa odotella...

Viikonlopun yksi huippuhetkistä oli oma "terapiatuntini" hevosten parissa. Uskokaa tai älkää, mutta tuo parituntinen heppojen puunaaminen ja itsensä nolaaminen ratsastaen on ihan uskomattoman rentouttavaa ja ajatuksia putsaavaa touhua! Huomaan oman pinnani pidentyneen siihen malliin, etten taitaisi uskaltaa luopua ainakaan tästä harrastuksestani...

Iloisen rentouttavaa viikonloppua kaikille !

Kiposta asiaa

Ja ai, nuo kupit! Kohta niistä saapi lusikoida jäätelöä ulkona. Ostin ne kesäkupeiksi vuosi sitten ja niistä tulikin keittiömme ympärivuotiset asukkaat. Tahtoovat olla vain usein pestävinä ja moneen otteeseen olen harmitellut, etten samalla ostanut reilumpaa erää. Kesällä tosiaan kupeista syötiin ja juotiin melkein kaikki kesäherkut ja lapset tykkäsivät tyhjentää pihan marjapuskatkin näihin. Kestävät elämää ja aikakin tuntuu tekevät niistä vain kauniimmat!

Taivaanrannanmaalarit

Päivään onkin mahtunut paljon maalausta, mutta myös ihania kevät touhuja. Laitoinpa lapsillekkin tänään pensselit käteen ja annoin luvan maalata lenkeiltä kotiin kantamansa kivet! Pyöräilykausikin tuli avattua! Ihana päivä <3

Oikea aika maalata ikkunankarmit

Viimeyönä jatkoin taas seuraavaan huoneeseen "ikuisuuprojektiani" eli ikkunan karmien maalaamista. Tällä kertaa olohuoneeseen. Viimekesä oli ensimmäinen kesämme tässä kodissa ja huomasin, että kesällä on turha kuvitellakkaan työskentelevänsä sisätiloissa, -ainakaan hellekesänä! Ja viimeisillään!:) Joten nyt kevään koittaessa ajattelin aloitella hommat.

Mustanruskeat karmit on kunnostettu muutama vuosi sitten entisten omistajien toimesta (siinä meni unelmani vanhoista ikkunanpokista). Alunalkaen tiesin, että karmeista tulee, -mitäpäs muuta kuin- valkoiset!

Talvella maalailin jo yläkerran ikkunan sisätilojen puoleisen pinnan ja toteisin, että kosteus saa vanhan värin nousemaan uuden maalin pintaan. Keittiönkarmeja maalatessani nyt keväällä tämä tapahtui ikkunanväleissä. Päätin kuitenkin aloitella projektin olohuoneessa ja nyt ikkunat sit lähes valuvat vettä, eli ei ollenkaan hyvä. Koska olen aloittanut, en voi lopettaa. Toisinsanoen talvella ei kannata tehdä tämän suhteen mitään (ainakaan yläkerrassa) keväällä voi aloittaa sisäpinnoista (mutta välit kannatta unohtaa) kesällä voisi maalata karmit pilvisenä päivänä (jos ei ole kuuma) tai varjoiselta puolelta (jos ennättää olla nopea!).

Mutta kuten muutaman muunkin homman, teen tämänkin sit pariin otteeseen ja hyvä siitä tulee!

Siivouskaapin päivitys

Alimman kerroksen eteistilassa on sijainnut meidän "monitoimikaappi", joka siis on sisältänyt siivoustarvikkeita, maaleja, hyönteistörjunta-aineita, remppavehkeitä, puutarhalannoitteita ja kaikkea muuta joiden käyttötarkoitusta en välttämättä edes tiedä. Aiemmalta asukkaalta perittyjen maalipurkkien etiketit näyttivät jo sen verta retroilta, että ajattelin niiden joutavan eteenpäin. Ja loput ¨tuunaus ja remppavehkeet saivat etsiä kaverit varaston puolelta (jonka virkaa kellaritila nyt hoitelee vielä kesään saakka).

Enpä kuitenkaan ruennut enemmälti tuota rouheaa ulkomuotoa muuttelemaan, vähän maalia karmeihin ja reunuksiin. Luulisisn, että aloittaessani siivousta löydän tarvittavan vähemmällä kerrosten raavaamiselle. Nyt sit odotelemaan sitä siivouskipinää!

Oona tänään jo huomauttikin, "Äiti. Täällä pitäs imuroida"

Jostain syystä olen aina tykännyt kovasti näistä vanhahtavista patjaraitakuoseista..

Kirpparilöytöjä

Tänä sateisena päivänä oli hyvä pakata lapsukaiset kyytiin ja suunnata uudelle kierrätystorille. Matkaan tarttui patjaraitainen petari, verhokappa, lakana, pari tyynyä, pöytäliinaa ja tytär halusi kelta-oranssin fleecetäkin (hänen lempivärinsä vielä tänäänkin oli keltainen). Lähinnä ajattelin ommella kesäksi vähän ulkotekstiilejä, mutta katsotaan minne nämä päätyykään. Uusi N8-puhelimeni ei suostunut enää toisena päivänään käsittelyssäni toimimaan, joten kuvat näistä löydöksistä jää huomiselle. Suunnittelin vähän, että taidan kokeilla pelastaa tuolta autotallin perukoilta ruosteen patinoiman hetekan kuistille kesäksi ja tehdä siihen mukavan laiskottelupaikan. Toinen vaihtoehto voisi olla myös päivittää viimekesänä hankkimamme pihakiikku aivan uusiin kuoseihin tai...

Virkattu matto

Viikonloppuna innostuin virkkaamaan tuota mattoa, jonka ohje kertoi sen luonnistuvan jopa päivässä. Minun ja perheeni tahdilla se otti sen seuraavan vaihtoehdon eli viikonlopun, ja selvisinpä viimeisille kerroksille omilla ala-asteen virkkaustaidoillani! Vasta loppumetreillä huomasin, että kiinteäsilmukka ei olekkaan sama asia kuin puolipylväs vai mitenkä se nyt menikään....Mutta koukuttavaa on!!

Tästä se siis alkaa...

Oma pieni unelmani. Miksipä minä en voisi? Opettelen -ja opettelenkin kantapään kautta! Mutta yritän kuitenkin. "Omapaja" on hassu idea blogilleni otsikoksi, mutta se on ollut jo monessa mukana. Askarten ja edellisjouluna jo sarjatyönä työstin monen monta metriä rautalakaa, joka isäni kanssa rautakaupasta käytiin yhdessä hakemassa (koska en tiennyt millä nimellä sellainen siellä kulkee). Näitä askareita tehdessäni olen omaan puserooni naureskellut keskellä yötä "OmapajAssani", joka sijaitsee siis siellä, missä inspiraatio ja idea aina milloinkin sattuu iskemään....

Tervetuloa mukaan! Innostun kovasti uusista ideoista, joita käsin voin tuottaa. Pidäthän minut ajantasalla, -tehdään vaikka yhdessä!